Me ollaan hirveitä sokerimursuja molemmat. Jos mennään vaikka leffaan ja ostetaan Makuunista karkkia, niin sitä ei osteta silleen kahta-kolmeasataa grammaa, vaan sitä ostetaan vähintään kilo, ehkä puolitoista… Ja sitten syödään paaaaaaljon karkkia, siihen asti, että tulee se ällöttävä sokeriähky. Sitten syödään välissä vaikka salmiakkia (koska se on suolaista, niin se vähän tasoittaa :D) ja sitten syödään taas vähän lisää karkkia, vaikka ei tekisikään enää niin mieli. Muttakun sitä karkkia kerran on, niin pakkohan se on syödä…? Sitten ei jaksakkaan enää syödä oikeaa ruokaa, ja syödäänkin vähän lisää karkkia.
Sellasia me oltiin ennen. Nykyään YRITETÄÄN syödä vähän fiksummin, ja myöskin vältellä sokeria. Paitsi tietenkin ne kuuluisat tankkauspäivät, jolloin saa syödä herkkuja.. MUTTA! Mepä alotettiinkin karkkilakko. Krissen osalta se alkoi joskus syyskuun puolessa välissä ja Jennan kohdalla lokakuun puolessa välissä. Yhdessä päätettiin, että ollaan joulukuuhun asti syömättä karkkia.
Hirrrrrrveeeet karkinhimot ja houkutukset iski vähän väliä… Koko ajan joku toi työpaikalle karkkia ja suklaata meille syötäväksi. Oikein naamalle asti niitä meille tungettiin, että ”Syökää, ei se haittaa, jos yhen ottaa…” ”Emmää kerro Krisselle, voitsää yhen ottaa..” ”Oivoi, kun on niin hyvää suklaata” ”Näistä suklaalevyistä on mennyt päiväys, nää pitää syödä pois”…… Mutta ei, me oltiin sitkeitä, ja ei otettu edes sitä YHTÄ…
Sitten alko se joulukuu lähestymään. Jennan synttäripäivän kunniaksi aiottiin syödä sitten karkkia. Sovittiin, että pidetään leffailta ja ostetaan Makuunista karkkia AINAKI SATA KILOA ja syyään ne kaikki… Öö… MIKSI me tehtäis niin??? Missä olikaan se kohtuus?
Viime hetkillä tultiin järkiimme (lue: Krisse tuli järkiinsä ja pakotti Jennankin mukaan 😀 ) ja päätettiin siirtää vielä muutamalla viikolla karkkipäivää. Jouluaattoon. Mietittiin (kello kaksi yöllä :D), että ei taida olla vielä hyvä hetki alkaa syömään karkkia, kun kerran aiotaan vetää heti sokeriöverit. Krisse muisteli kauhulla niitä aiempia dieettejä, jotka meni pilalle AINA silloin, kun tuli ensimmäinen karkkipäivä. Ja Jennahan ei myönnä olevansa sokeriaddikti. Huvikseen vaan yöllä unissaan saattaa syödä kilotolkulla karkkia, ilman että edes huomaa.. :DDD
Parasta tässä ajatuksessa on varmasti se, että saadaan kasvatettua itsekuria. Vanhat-me aina ennen saattoi jopa salin jälkeen saada älynväläyksen, että haetaampa Mäkkäriltä vähän hampparia! Ja sitten vähän rasvaisia nugetteja kylkeen. Ja jälkkäriksi pikkuisen pehmistä ja Frapet.. 😀 Koska ollaan ansaittu ne… 😀 jepjep… Ehkä oli vaan hituisen löysä itsekuri silloin. Mutta nyt on eri ääni kellossa ja enää ei kyllä edes tule mieleenkään salin jälkeen lähteä Mäkkärille. Lähinnä ”äkkiä kotiin syömään kanaa, riisiä ja kasviksia” 😀 On kai sitä vähän höpsähtänyt? 😀
Sitä paitsi, nyt kun kieltäytyy houkutuksista, niin myöhemmin kieltäytyminen on vaan helpompaa (uskoisin?). Fit-lehdessä (11/2016) oli artikkeli sokerikoukusta. Siinä mainittiin muun muassa, että sokerikoukussa ei välttämättä ole kyse vain heikosta itsekurista, vaan tila voi olla myös fyysinen. Sokerin sanotaan vapauttavan mielihyvähormoneja, joka toimii samalla tavalla, kuin esimerkiksi huumeet ja lääkkeet, vieroitusoireita unohtamatta.
Sokerittomuus (tai ainakin karkittomuus) on vaikuttanut muun muassa pirteyteen. Huomattin, että ollaan oltu hurjan pirteitä koko päivän siitä lähtien, kun makea jäi pois. Työpäivän jälkeenkin vielä jaksaa touhuta, eikä tarvitse nukkua päiväunia välissä. Ja vastavuoroisesti tankkauspäivinä (kun tankataan paljon hiilareita) olo on kuvottava ja väsynyt, vaikka kuinka tankkaisi kahvia ja söisi vitamiineja purkista. Pakko kai se vaan on todeta, että hiilarit (etenkin sokeri) väsyttää. Lisäksi rahaa on säästynyt ihan älyttömästi. Jos joku väittää, että terveellisesti syöminen on kallista, niin voidaan kumota väite ja sanoa, että karkki on kallista.. 😛
Päätettiiin, että nyt emme anna MINKÄÄN jutun pilata tätä meidän uutta (ja pysyvää!!!) elämää. Päätettiin siis jatkaa vielä karkkilakkoa oman itsemme takia. Tiukkaahan se teki aluksi, kun joutuikin perumaan suunnitelmat karkkipussi-leffaillasta. Mutta jälkeenpäin ajateltuna uskotaan, että tämä oli paras ratkaisu meille molemmille. Saadaampahan vielä muutama viikko vierottautua sokerista ja sen äärettömän kovasta voimasta. 🙂
Tuhon ja Töhön treenipäiväkirja 