Tuhon ja Töhön treenipäiväkirja

Kuukauteen on mahtunut kaikenlaista.. On Tervahiihtoa, Helsinki-reissua, ruokaa, vähän lisää ruokaa, murtuneita varpaita, kävelyä, Salkkarifiilistelyä… Mistähän sitä alottais?

Jennan Tervahiihto.. Vaivaiset 53km ja aikaa meni vajaa 6h. Sykkeet vaikutti olevan melko korkealla, ainakin sykemittarin perusteella. 😀

dav

mde

Sitten vielä Jenna ihmetteli, että jännä, kun lähti ääni hiidon lopuksi… 😀 Mistäköhän olisi johtunut…? Ei varmaan ainakaan siitä, että kolme tuntia koko ajasta meni melko korkealla sykkeellä. 😀 Mutta kolmas mitali tuli, kolmen vuoden peräkkäisistä hiihdoista. Hyvä Jenna!!! ❤

Käytiimpä työn puolesta myös Helsingissä syömässä.. 😉 Ruokamessuilla.. Herättiin aamuyöstä kolmen aikaan ja suunnattiin lentokentälle. Sieltä  Helsinkiin ja bussilla suunnattiin Messukeskukseen. Oltiinhan me hyvänen aika ähkyssä, kun sieltä lopulta vyöryttiin pois. Maisteltiin vege-sitä, vege-tätä, vege-tuota… Mikä tää vege-villitys nyt taas oikeen on? 😀 Ei meillä täällä Oulussa ole näin isosti esillä tämä vegebuumi… Vielä… 😀  Sit oli ihan normaalejakin ruokia, kuten jäätelöä, hampurilaispihvejä, pizzaa, vähän lisää jäätelöä, leivoksia, salmiakkisalamia, salaatin kastikkeita, yms… Niin ja Krissen lempparia, Aurajuustojäätelöä!!! 🙂

Sitten mahat täynnä lähdettiin vähän kiertelemään Big Cityä. Ei varmasti yhtään näytetty turisteilta, kun kuljettiin Google Maps auki koko ajan.. 😀 Eikä edes kovin montaa kertaa eksytty. 😀 Hyvä ME! 😀 Myös bussissa istuessa meillä oli Google Maps auki, että nähtiin, millon pitää hypätä pois kyydistä. 😀 Käytiin ajelemassa myös metrolla, koska Jenna ei ollut koskaan käynyt, niin pitihän se nyt käydä. Ja olihan se onnellinen.. ;D

Käytiin myös museossa… (WHAT???) Kaksi sivistymätöntä tolloa, Kansallismuseossa.. 😀 Kovinkaan montaa maalausta ei sieltä tunnistettu, eikä mitään kyllä opittukkaan koko reissulla. 😀 Mutta ONNEKSI sieltä löytyi yläkerrasta sellanen (lasten?) työpaja Vintti. Saatiin mekin sitten jotain jännää puuhaa, kun siellä rakenneltiin palapelejä, arvuuteltiin tunnettuja rakennuksia (esim. joku Eduskuntatalo, nevöhööd 😀 ) sekä vanhoja keittiövälineitä. Ne keittiövälineet, näin kokkina, osattiin arvata oikein, mutta nuo tunnetut rakennukset, ne ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. 😀 Mutta jäi tuostakin museoreissusta jotain mieleen, nimittäin nämä sukset. Tätä se taitaa tarkoittaa, kun puhutaan karvapohjasuksista… 😀 (Niissä oli siis poron taljaa… )

dav

dav

dav

Museosta kun lähdettiin, ja vielä oli monta tuntia aikaa, ennen kuin myöhässä (ylläri!) oleva lento lähti, niin koitettiin keksiä jotain järkevää tekemistä. Ja keksittiinkin (hyvin järkevää!!!).. Lähdettiin katselemaan Salkkareista tuttuja ”Pihlajakatua”, ”Amandaa” sekä ”Barbaaria/Kentauria”. Maailman isoimpia salkkarifaneja kun ollaan, niin oltiinhan me pienet ihmiset onnellisia, kun lopulta päästiin ”Pihlajakadulle”. Hihitettiiin kuin pikkutytöt. 😀 Suureksi pettymykseksi emme kuitenkaan tavanneet yhtään Salkkarihemmoa. 😦

dav

dav

dav

dav

Siinä on ”Pihlajakatu” 23, oikeasti siis Huvilakatu 23. Ja siellä on myös se parveke, jolta Jiri putosi! 😀 Ja sitten ne THE ROSKAKATOS, jossa kaikki jännä aina tapahtuu. Sinne on piilotettu puhallettavia nukkeja, Seppo viinapulloineen, tärkeitä papereita, joiden ei koskaan pitänyt mennä roskiin, mutta HupsHei, koska Salkkarit.. 😀 Siellä on juoruiltu myös Pihlajakadun kuumimmat juorut.. 😀 (Ja oikeastihan siis tämä roskiskatos on joidenkin ihan normaalien ihmisten roskakatos, mutta meille enemmänkin pyhiinvaelluskohde! Toiset menee pyhiinvaellukselle Mekkaan, me mennäänkin roskakatokseen :D)

”Amanda” löytyi myös muutaman korttelin päästä. Oikeasti se kuulemma onkin vain ihan perus kerrostalo.. Mikä pettymys, kun ei päästykkään Majatalo Amandaan kahville.. :DDD Sitten vielä se Barbaari/Kentauri. Ensin käveltiin kolme kertaa ohi siitä, kun turisteina käveltiin vain nenä kiinni ”kartassa” (=Google Maps puhelimessa 😀 ) ja ei katsottu yhtään ympärillemme, kun oltiin niin innoissamme menossa ”Pihlajakadulle”. Jälkeenpäin hoksattiin, että no tuossahan tuo on. Näytti olevan tyhjillään… Eiku ainiin, sehän räjähti.. ;D

Kun oltiin päästy tästä Salkkarihypnoosista, suunnattiin syömään. Tarkoituksena oli päästä jollekkin grillille, joka oli jossain kaukana. 😀 Piti päästä mahdollisimman kauas, että voidaan ajella metrolla. ;D Päädyttiinkin Kontulaan (?), ja grillin ovella huomattiin, että kyseessä olikin enempi ravintola, kuin grilli. Mentiinkin tien toiselle puolelle, tuttuun ja turvalliseen Burger Kingiin.. 😀 Terveellistä ja kevyttä ruokaa (ranskiksia, mozzarellatikkuja, kanatikkuja, hampurilaista, jäätelöä (niinku ei oltais saatu siitä tarpeeksemme jo siellä messuilla ) yms…)

Ja jotta ei olisi ollut ihan kevyt reissu, niin otettiin pari juoksuaskeltakin siinä, jotta ei myöhästyttäisi metrosta, joita lähtee aina tasaisin väliajoin 2 minuutin välein. 😀 Mutta tätähän me ei tietenkään älytty, koska ei meillä täällä Oulussa ole tuommoisia hienouksia. 😀 Askelmittari oli päällä puhelimessa koko reissun ajan, ja se näytti reilut 22 000 askelta. Tuskimpa oli edes kaikkia askelia laskenut. Ainakin jaloissa tuntui ihan kivasti, kun päästiin takaisin kotiin. Ja ei tarvinnut paljoa untakaan houkutella, kun illalla 11n aikaan pääsi kotiin. 😀 Aikainen herätys ja koko päivä jalkojen päällä vaati kyllä veronsa. 😀

Töhöilyäkin tässä on taas päästy kokeilemaan. Jenna potkaisi lahjakkaasti varpaansa vessan oven karmiin ja mursi varpaansa. Siitä alkoikin sitten Jennan kohdalla lepoviikko salihommista, kun ei pysty kovin montaa askelta ottamaan murtuneella varpaalla. 😀 Pakkolepoa? 😀

Tällaista peruskohellusta tämä elämä meidän, Tuhon ja Töhön kohdalla on. 😀

Lisää töhöilyä luvassa seuraavan kerran. 🙂 Ihanaa kevään odotusta! ❤

Mitäs me ollaankaan puuhailtu, kun ei olla paljoa ehditty kirjoitella… Hmm.. Vaikka ja mitä.. Hiihtoa, salia, syömistä, töitä, vähän lisää syömistä, herkutteluja, tulevaisuuden suunnitelmia, vielä lisää syömistä…. Tämmöistä meidän arki nykyään on. 🙂

Ihana, kun ulkona alkaa olemaan valoisaa ja aurinkoista. Tekee mieli enemmän treenailla ulkona. Hiihto ja lenkkeily onkin ollut nyt näinä viikkoina aika ajankohtaisia molemmilla. Jenna treenailee kovasti Tervahiihtoa varten ja Krisse hiihtää muuten vaan. 😀 Välillä ladut on ihan tiptop ja välillä, noooooo, aika kaukana siitä… Jäätä, loskaa, risuja, pyörän renkaan jälkiä, välillä -20 astetta pakkasta, millon mitäkin.. 😀 Mutta silti sinnillä hiihdetty. (Koska molemmilla on kalliit sukset, niin ei passaa olla käyttämättäkään 😀 )

dav

dav

mde

Paska latu, mutta tulipahan käytyä 😀

Käytiin me tammikuussa moikkaamassa Juttaa ja Bulliakin Fitfarmista. Tahtojen taisto -kiertue pääsi myös tänne Oulun korkeudelle, joten mentiin kuuntelemaan luentoa. Todettakoon, että Bull ei oikeesti oo niin iso, miltä se telkkarissa näyttää.. 😀

Ollaan me muistettu syödäkin. Parempi aina valmistaa ateriat koko armeijalle, niin ei tarvii yhtenään olla kokkailemassa jauhelihaa ja makaroonia. :D

Krisse tilasi Tupperwarelta tommosen kerrosboxihommelin. Ehkä maailman kätevin astia kasvisten, marjojen ja hedelmien säilytykseen. Tulee kerralla leikattua enemmän kasviksia ja sitten aina ruuan yhteydessä tulee myös syötyä kasviksia. Ja taas saa koko armeijan ruokittua kerralla.. 😀

Ja Tupperia lisää mainostaaksemme, maailman paras juomapullo salille on tuo Tupperin juomapullo! Siihen mahtuu riittävästi vettä ja ei haittaa vaikka se kaatuukiin välillä, koska se ei vuoda. Kätevä myös säilyttää lukkoja, avaimia, rahaa, pompuloita, ja vähän mitä milloinkin salilla aina tarvii.. 😀 (ps. Emme ole Tupperin jälleenmyyjiä. Ollaan vaan himokäyttäjiä :DDD)

Kaikennäköistä pölijää pitää aina keksiä, ettei tylsisty. Tätä liikettä ollaan treenattu kotona ja salilla (eikä onnistu edelleenkään kunnolla 😀 ). Keskimäärin joka kerta tuosta liikkeestä tullaan nokka edellä maahan. Mutta silti pakko aina kokeilla uudestaan. Tuho ja Töhö, hmm, mistäköhän nämä nimet on tullu…? :DDD

Ens kerralla kirjoitellaankin muun muassa ruuasta ja elämästä. 🙂 Niin ja tietenkin Jennan Tervahiihtotuloksista. 😉

Hyvää Uutta Vuotta 2017! 🙂

Tässä näin tammikuussa kaikilla alkaa aina se uusi elämä. Sen huomaa heti, kun harrastaa ihan mitä tahansa liikuntaa. Hiihtoladuista kuntosaleille, joka paikka on täynnä. 😀 Noooooo, onneksi helmikuussa on salilla jo vähän rauhallisempaa.. 😀

Meidän motivaatio (toivottavasti 😀 ) jatkuu vielä tammikuun jälkeenkin. Siksi kehiteltiinkin 5 hyvää syytä ”olla kunnolla”, eli siis syödä terveellisesti ja liikkua. Miksi me tehdään tätä vielä tammikuun jälkeenkin (tai meidän tapauksessa, miksi me aloitettiin tää jo ennen tammikuuta 😀 )?

• Syy numero 1: (molempien listassa tämä syy oli ensimmäisenä, joten sillä täytyy olla merkitystä!!!) Enemmän energiaa! Jaksaa tehdä päivisin enemmän asioita, kun ei väsytä koko ajan. Ehtii tekemään enemmän asioita (myöskin esim. siivota kotona, opiskelemaan, yms.), kun ei tarvitse joka päivä nukkua päiväunia, että jaksaa pysyä hereillä.
• Syy numero 2: Vaaka ja mittanauha näyttää parempaa tulosta koko ajan. Krissellä paino putoaa ja Jennalla paino nousee. 😀 Lihaksiakin on jo jopa huomattavissa, ainakin pikkuhiljaa. 🙂 Tuloksista syntyy vaan entistä enemmän motivaatiota ja tsemppiä!
• Syy numero 3: Tavoitteiden saavutus! On kiva huomata edistystä esimerkiksi salilla. Kun salilla saa nostettua painoa esimerkiksi penkkipunnerruksessa tai kyykyssä, tulee voittajafiilis ja se lisää myös motivaatiota! 🙂
• Syy numero 4: Itsekuri kehittyy ja kieltäytyminen helpottuu. Koko ajan joka tuutista tarjotaan herkkuja, karkkia, leivoksia, keksejä, pizzaa, yms. Tämän terveellisen elämäntavan myötä on tullut entistä helpommaksi kieltäytyä houkutuksista ilman, että tulee ”paha mieli”, kun ei saa herkkuja. Takaraivossa on koko ajan ajatus: ”En tarvitse herkkuja!” Sen sijaan syökin oikeaa, terveellistä ruokaa.
• Syy numero 5: Säännöllisyys ja elämäntapa! Tästä hommasta on oikeastikin jo muodostumassa elämäntapa. Se ei ole enää pelkästään dieetti, vaan muun muassa syömisen säännöllisyys alkaa olla jo ihan oikeasti osa elämää. Säännöllisyys myöskin auttaa herkkuhimoja vastaan (joita ei kyllä itseasiassa liiemmin edes ole, koska syödään säännöllisesti). Karkkihyllyn ohitus kaupassa sujuu jo ihan huomaamatta. Nykyään kävellään suoraan vain treenivaatepuolelle karkkihyllyn sijaan. 😀 Ollaan huomattu myös se, että herkutteluun on saatu jonkunnäköinen kohtuus. Jos esimerkiksi tekee mieli suklaata, niin sitä voi kyllä syödä kohtuuden rajoissa, jos paketti muuten pysyy kasassa. Tästä me ollaan tosi ylpeitä! Kaksi sokerihiirtä, jotka on oppinut kohtuuden.. 😀

Nämä on meidän syyt, jonka takia tätä hommaa tehdään. Pelkästään siis ei ole kyse ulkonäöllisistä seikoista, vaan tästä hommasta saa energiaa! Tämä vaikuttaa ehkä eniten sisäisesti. Sieltä se motivaationkin täytyy lähteä, jotta tämä homma toimii. Meidät näkee siis jatkossakin (myös tammikuun jälkeen!) salilla ja treenaamassa! 🙂

Selkä hiessä ollaan raadettu salilla ja syöty kunnolla viimeiset pari kuukautta. Nyt on hyvä hetki katsella ja hämmästellä tuloksia. Salilla treenatessa ollaan molemmat huomattu, että ainakin painoja saa lisätä useimpiin liikkeisiin, eli ilmeisesti jonkinnäköistä lihaskehitystä on tapahtunut (myös Jennan olemattomiin lihaksiin 😀 ).

Aina jaksetaan naureskella sitä alkutilannetta, mistä Jennankin kanssa lähdettiin. Ollaan joskus mietitty, että mitähän varten nekin 1kg:n käsipainot on, mutta kun Jennan kanssa lähti salille ekoja kertoja, niin tuli selväksi, että Jennaa vartenhan ne on. 😀 Jennan kanssa muun muassa vipunostot sivulle tuntui aluksi ihan käsittämättömän vaikeilta, kun kaikki käsipainot tuntui olevan ihan liikaa. Ajateltiin, että Siwan muovipussi (tyhjä sellainen) vois olla hyvä aloituspaino Jennalle. :DDD Noooo, onneksi on vähän saatu lisää lihaksia Jennallekkin, ja nykyään niissä Siwan pusseissa voi jo olla lisäpainona lumihiutale.. :DDD

No ei, on sitä vähän jo edistytty. Penkkipunnerruksessa on ehkä huomattavissa meillä molemmilla suurin muutos. Aloituspainot tais olla Krissellä ”miesten tangossa” (22kg) 2×1,25kg:n levypainot. Nykyään kevyesti menee jo 2×8,75kg. Edistystä. 😉 Jennan aloituspaino olikin sitten….. nooooo…. 8kg mutkatanko, KOSKA KEVYEMPÄÄ EI ENÄÄ LÖYTYNYT.. x) Nyt onneksi menee jopa ”miesten tanko” ilman painoja. Kuitenkin jo 14kg muutos siitä, mistä alunperin sata vuotta sitten lähdettiin. 🙂

Jennahan ei ollut koskaan käynyt salilla, ennen kun tavattiin. Ja Jenna kun on luonnollisestikin tommonen tikku, niin eipä sillä lihaksia juurikaan ollut. Siksi varmastikkin kaikki liikkeet tuntui lähinnä ylitsepääsemättömän vaikeilta. Suorinjaloinmaastavetoakin hierottiin vaikka kuinka monta kuukautta, että saatiin se lopulta onnistumaan. Eikä Krissellä mennyt montaakaan kertaa hermot Jennan kanssa salilla. 😀

Ihan perus kyykkykin tuntui olevan niiin niiiiiiin hukassa. Syväkyykystä ei neiti ollut koskaan kuullutkaan, saatika sitten että sen voisi tehdä… Onneksi nyt jo alkaa vähän löytymään lihaksia ja liikkuvuutta. Tässä tämän päivän syväkyykkynäyte 🙂

Väliin vielä hieman Krissen tuloksia. Tässä parin kuukauden aikana Krissen paino on pudonnut reilu nelisen kiloa (0,5kg/vko tahdilla). Vyötärön ympärys on pienentynyt 6,5cm, pakaran kohdaltakin 4cm ja reisistä 3cm. Jopa käsivarsista (mitkä yleensä pienenee vasta ihan viimeisenä) lähtenyt 2cm. Mutta mikä parasta, olo on kohentunut todella paljon! Olo on paljon pirteämpi, jaksaa töidenkin jälkeen vielä esimerkiksi käydä salilla, siivota, laittaa ruokaa ja opiskella. Eikä tarvitse enää joka päivä nukkua päikkäreitä, kun virtaa riittää tehdä muutakin. Tällä linjalla on todellakin hyvä jatkaa vielä myös joulun jälkeenkin! 🙂

Jenna löysi puhelimestaan vuosi sitten otettuja kuvia. Tammikuussa otettiin alotuskuvat, kun taas aloitettiin se uusi elämä. Krisse pakotti Jennan ottamaan uudet kuvat nyt, ja sitten vertailtiin niitä. Hurja muutos siihen nähden, että alkuvuosi meni vähän niin ja näin  treenien ja syömisen suhteen. Tammikuun voisi jopa laskeakkin treenikuukaudeksi, helmi-, maalis- ja huhtikuu olikin jo sitten enempi karkkikuukausi, toukokuu menikin taas vähän-sinnepäin-treenien parissa, kesäkuu meni lomaillessa (ja töhöillessä Tallinnassa ja Saariselällä), heinä-, elo- ja syyskuu oli taas vähän-sinnepäin-treeniä. Vasta loka-, marras- ja joulukuu meni oikeasti treenaten. Siihen nähden todella hyviä muutoksia!

Ja jos joku ei älyä, niin pinkeissä bikineissä otetut kuvat on niitä ennen-kuvia, otettu siis tammikuussa 2016. Toiset kuvat on otettu nyt marraskuussa (2016 as well).

Yleensä ihmiset aina ajattelee, että mitä vähemmän painoa, sitä paremmalta näyttää. Nämä Jennan kuvat todistaa, että ei muuten pidä paikkaansa. Ennen-kuvissa Jennan paino oli about 56kg. Nyt Jenna on ”lihonnut” ja näissä jälkeen-kuvissa painoa onkin jo reilu 59kg. Ja näyttää sata kertaa paremmalta, kuin nuissa lörps-kuvissa. x) (Kaikella rakkaudella, ❤ ) Vai mitä ootte mieltä? 🙂

Tammikuun postaukset aloitetaankin sitten motivaatiopostauksella. Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2017 Teille! 🙂

Tässä olis meidän treenikuvia viime viikolta ja tältä viikolta. Kuten näkyy, käytiin vähän pelleilemässä renkailla. 😀

Kuvassa  Jennan tyylinäytteet ”linnunpesästä” ja ”spagaatti” renkailla. Ainakin hyviä yrityksiä, joskaan ei ihan ammattitasolle ehkä yllä. 😀

Salilla käytiin vähän myös tekemässä boxihyppyjä, joka olikin meidän viime viikon teema. Ollaan valittu aina joka viikolle joku oma teema, jota käydään harjoittelemassa aina salitreenin päätteeksi. Viime viikolla se oli siis boxihypyt. Ekat hypyt tehtiin matalimmalle boxille, joka tais olla jotain 25cm. Se meni tietenkin ihan kevyesti, mutta seuraava taso olikin about 50cm. Sekin meni vielä suhteellisen kevyesti, jos ei ollut kovin isoa jalkatreeniä takana. Korkein (punainen boxi, jonka päällä Krisse on) oli 60cm. Se vaati jo kovastikin töitä molemmilta. Viikon päätteeksi kuitenkin molemmat meistä pääsi hyppäämään tasajalkaa boxille. Viikon tavoite saavutettu! 🙂

Tämän viikon teemana oli kärrynpyörän opettaminen Jennalle. Krisse on lapsesta asti kotipihalla aina tehnyt kärrynpyöriä, siltakaatoja, käsilläseisontaa, yms. Viime kesänä pienen harjoittelun jälkeen liikkeet onnistui taas niinkuin ennenkin. Jennan kärrynpyöristä onkin jo vähän pidemmän aikaa, joten opettelu viekin luonnollisesti enemmän aikaa. Aloitettiin ihan aloittelijan tasolta, boxin päältä kärrynpyörän harjoittelua. Tässä vielä videolinkkiä, josta ideat harjoitteluun keksittiin: Spartan Gear – kärrynpyörä.

Sitten vielä Jennan tyylinäyte sillasta. Ihan vielä se ei siltaKAATONA onnistu, mutta silta siitä jo silti muodostuu (ottaen huomioon sen lähtötason, josta viime kesänä lähdettiin, Jenna on edistynyt tositosi paljon! 🙂 ) Onneksi Hukasta löytyy paksu patja, jossa voi harjoitella kaatoa. Ei tule ehkä ihan niin isoja mustelmia patjalle kaatuessa, kuin että kaatuis suoraan maahan.. 😀 Vaikka ei meitä tietenkään ole ennenkään mustelmat hidastanut, nimim. Tuho ja Töhö.. 😉

mde

mde

mde

Lopuksi vielä kuvia ihan treenistätreenistä. Kyllä me ihan oikeestikin treenattiin, ei pelkästään heiluttu ja pelleilty. 😀 Krissellä rive-punnerruksen pystypunnerruskohdasta ja Jennalla lonkanojennus taljassa. Viimeinen kuva näyttää, miten ihminen voikaan antaa kaikkensa treeneissä. Tämä Jennan löysäilykuva otettiin viimeisten selkärutistusten jälkeen. 😀

Saliohjelmista vielä tähän loppuun. Jenna aloitti siis uudella saliohjelmalla 1.11 (PT-Riikan tekemä 3-jakoinen) ja Krisse kehitteli itselleen ja Pirkolle oman, kaksijakoisen ohjelman, joka alkoi 5.12. Lisäksi käydään viikottain tekemässä (vähintään) yksi yhteistreeni (yleensä Krissen kehittelemä treeni). Viime viikolla oli vuorossa pakaratreeni (pakarat ja takareidet huutaa edelleen apua 😀 ) ja tällä viikolla luvassa keskivartalotreeniä.

Käytiin tällä viikolla myös Hukka Xpressissä tutustumassa. Hukan jäsenet saa vuoden loppuun asti ilmaiseksi käydä tutustumassa 24/7 kuntosaliin Alppilassa. Menimme Itsenäisyyspäivän kunniaksi tekemään pienen intervallitreenin Xpressiin joskus klo 22 pintaan. Salilla oli meidän lisäksi 2 ihmistä. 😀 Lopputreeni tehtiinkin sitten kahdestaan, kun salilla ei meidän lisäksi muita ollut. Saatiin ihan rauhassa pelleillä renkaissa, harjotella käsilläseisontaa ja rojahdella alas, keräten mustelmia, eikä kukaan ollut näkemässä. 😀 Onneksi ei.. :DDD

Heti, kun ajettiin pihaan, huomattiin, että pihassa on LÄMPÖTOLPAT!!! ❤ Ehkä parasta ikinä talvipakkasilla! Ja kun sisälle päästiin, päätettiin heti kenkiä riisuessa, että kyllä me tänne tullaan toistekin. Vaikka sali oli Hukkaan nähden pieni, mutta siltikin kotoisa ja sieltä löytyi kaikki tarvittava. Iso peukku täältä siis myös Hukka Xpressille! 🙂

Koska oltiin kahdestaan koko salilla, ajateltiin vähän houkutella meidän UJOJA LIHAKSIA näkyville. Ollaan tultu siihen tulokseen, että kyllä meilläkin ne lihakset on, mutta ne on vaan niin ujoja, että ne ei halua tulla esille. 😀 Selkälihaksia kaiveltiin esille mm. leuanvedoilla ja facepullilla. Kyllä ne sieltä pikkuhilijaa… 😉

Ainiin, talvi!!!!! ❤ Hiihtoladut alkaa olla jo hiihtokunnossa! (kuten kuvassa näkyy :DDD) Kohta nää tytöt alkaa hiihtämään!!! 🙂 ❤

Me ollaan hirveitä sokerimursuja molemmat. Jos mennään vaikka leffaan ja ostetaan Makuunista karkkia, niin sitä ei osteta silleen kahta-kolmeasataa grammaa, vaan sitä ostetaan vähintään kilo, ehkä puolitoista… Ja sitten syödään paaaaaaljon karkkia, siihen asti, että tulee se ällöttävä sokeriähky. Sitten syödään välissä vaikka salmiakkia (koska se on suolaista, niin se vähän tasoittaa :D) ja sitten syödään taas vähän lisää karkkia, vaikka ei tekisikään enää niin mieli. Muttakun sitä karkkia kerran on, niin pakkohan se on syödä…? Sitten ei jaksakkaan enää syödä oikeaa ruokaa, ja syödäänkin vähän lisää karkkia.

http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/yksi-ylitse-muiden-tama-karkki-on-irtomakeisten-ykkossuosikki-suomessa/4898160

http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/testi-mika-suklaa-olet-selvita-makea-persoonasi/4475856

Sellasia me oltiin ennen. Nykyään YRITETÄÄN syödä vähän fiksummin, ja myöskin vältellä sokeria. Paitsi tietenkin ne kuuluisat tankkauspäivät, jolloin saa syödä herkkuja.. MUTTA! Mepä alotettiinkin karkkilakko. Krissen osalta se alkoi joskus syyskuun puolessa välissä ja Jennan kohdalla lokakuun puolessa välissä. Yhdessä päätettiin, että ollaan joulukuuhun asti syömättä karkkia.

Hirrrrrrveeeet karkinhimot ja houkutukset iski vähän väliä… Koko ajan joku toi työpaikalle karkkia ja suklaata meille syötäväksi. Oikein naamalle asti niitä meille tungettiin, että ”Syökää, ei se haittaa, jos yhen ottaa…” ”Emmää kerro Krisselle, voitsää yhen ottaa..” ”Oivoi, kun on niin hyvää suklaata” ”Näistä suklaalevyistä on mennyt päiväys, nää pitää syödä pois”…… Mutta ei, me oltiin sitkeitä, ja ei otettu edes sitä YHTÄ…

Sitten alko se joulukuu lähestymään. Jennan synttäripäivän kunniaksi aiottiin syödä sitten karkkia. Sovittiin, että pidetään leffailta ja ostetaan Makuunista karkkia AINAKI SATA KILOA ja syyään ne kaikki… Öö… MIKSI me tehtäis niin??? Missä olikaan se kohtuus?

Viime hetkillä tultiin järkiimme (lue: Krisse tuli järkiinsä ja pakotti Jennankin mukaan 😀 ) ja päätettiin siirtää vielä muutamalla viikolla karkkipäivää. Jouluaattoon. Mietittiin (kello kaksi yöllä :D), että ei taida olla vielä hyvä hetki alkaa syömään karkkia, kun kerran aiotaan vetää heti sokeriöverit. Krisse muisteli kauhulla niitä aiempia dieettejä, jotka meni pilalle AINA silloin, kun tuli ensimmäinen karkkipäivä. Ja Jennahan ei myönnä olevansa sokeriaddikti. Huvikseen vaan yöllä unissaan saattaa syödä kilotolkulla karkkia, ilman että edes huomaa.. :DDD

Parasta tässä ajatuksessa on varmasti se, että saadaan kasvatettua itsekuria. Vanhat-me aina ennen saattoi jopa salin jälkeen saada älynväläyksen, että haetaampa Mäkkäriltä vähän hampparia! Ja sitten vähän rasvaisia nugetteja kylkeen. Ja jälkkäriksi pikkuisen pehmistä ja Frapet.. 😀 Koska ollaan ansaittu ne… 😀 jepjep… Ehkä oli vaan hituisen löysä itsekuri silloin. Mutta nyt on eri ääni kellossa ja enää ei kyllä edes tule mieleenkään salin jälkeen lähteä Mäkkärille. Lähinnä ”äkkiä kotiin syömään kanaa, riisiä ja kasviksia” 😀 On kai sitä vähän höpsähtänyt? 😀

Sitä paitsi, nyt kun kieltäytyy houkutuksista, niin myöhemmin kieltäytyminen on vaan helpompaa (uskoisin?). Fit-lehdessä (11/2016) oli artikkeli sokerikoukusta. Siinä mainittiin muun muassa, että sokerikoukussa ei välttämättä ole kyse vain heikosta itsekurista, vaan tila voi olla myös fyysinen. Sokerin sanotaan vapauttavan mielihyvähormoneja, joka toimii samalla tavalla, kuin esimerkiksi huumeet ja lääkkeet, vieroitusoireita unohtamatta.

Sokerittomuus (tai ainakin karkittomuus) on vaikuttanut muun muassa pirteyteen. Huomattin, että ollaan oltu hurjan pirteitä koko päivän siitä lähtien, kun makea jäi pois. Työpäivän jälkeenkin vielä jaksaa touhuta, eikä tarvitse nukkua päiväunia välissä. Ja vastavuoroisesti tankkauspäivinä (kun tankataan paljon hiilareita) olo on kuvottava ja väsynyt, vaikka kuinka tankkaisi kahvia ja söisi vitamiineja purkista. Pakko kai se vaan on todeta, että hiilarit (etenkin sokeri) väsyttää.  Lisäksi rahaa on säästynyt ihan älyttömästi. Jos joku väittää, että terveellisesti syöminen on kallista, niin voidaan kumota väite ja sanoa, että karkki on kallista.. 😛

Päätettiiin, että nyt emme anna MINKÄÄN jutun pilata tätä meidän uutta (ja pysyvää!!!) elämää. Päätettiin siis jatkaa vielä karkkilakkoa oman itsemme takia. Tiukkaahan se teki aluksi, kun joutuikin perumaan suunnitelmat karkkipussi-leffaillasta. Mutta jälkeenpäin ajateltuna uskotaan, että tämä oli paras ratkaisu meille molemmille. Saadaampahan vielä muutama viikko vierottautua sokerista ja sen äärettömän kovasta voimasta. 🙂

Tykätään vetää salilla aina täysiä. Yritetään aina (luonnollisestikin?) tehdä vähän kovempaa, kuin viime kerralla. Siksipä päätettiinkin, että tehdään itellemme tavoitteet joka kuukaudelle. Jotain helppoja, saavutettavissa olevia tavoitteita.

Lokakuulle otettiin ensimmäiset tavoitteet, jotka oli tooooosi helppoja. Esimerkiksi alataljassa Krissen tavoitteena saada 25 toistoa 35kg:lla ja Jennalla 10 toistoa 35kg:lla. Jalkaprässiin Krisselle asetettiin 85kg (25 toistoa) ja Jennalle boxikyykkyihin (10 toistoa) ”miesten tanko” (=22kg:n levypainotanko) plus 2×1,25kg levypainot. Nämä tavoitteet saatiinkiin MELKEIN heittämällä saavutettua, ja sitten saatiinkin olla iloisia, kun oli kuukauden tavoitteet saavutettu. Ja sitten ei muuta kun seuraavan kuukauden tavoitteita kohti. 🙂

Marraskuussa lisättiinkin vähän panoksia ja asetettiin Krissen jalkaprässihaasteeseen 99kg ja Jennalle boxikyykkyyn tanko + 2×2,5kg levyt.Krissen jalkaprässihaaste onnistui ihan kevyesti edelleen. Boxikyykkyhaaste olikin jo vähän isompi haaste Jennan olemattomien jalkalihasten takia. 😀 Mutta jostakin se on lähdettävä, eiks ni? :)

Ens kuun tavoitteena olisikin jo esimerkiksi 2min lankutus… Hmm…. Meidän olemattomat vatsalihakset… 😀 Mutta sitä vartenhan sitä treenataan, että saadaan tuloksia aikaiseksi? 🙂

Sitten vähän tämän viikon ruokakuvia… Eli siis Jenna noudattaa PT-Riikan suunnittelemaa ruokaohjelmaa ja Krisse noudattaa itsesuunnittelemaa ohjelmaansa. Jennalla energiamääränä on noin 2500kcal ja Krissen suunnitelmassa painonpudotusruokavaliossa noin 1800kcal per päivä. Luonnollisestikin, molemmissa on kaikki höpöhöpö-hiilihydraatit ja sokeri on pannassa. Mutta molemmilla löytyy kuitenkin treenaamisen kannalta tärkeitä proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvaa.

Säännöllisyys, ennen kaikkea! Syödään viisi kertaa päivässä, noin 3-4 tunnin välein. Aineenvaihdunta pitäisi pysyä käynnissä siis koko ajan eikä nälkäkään pääse ihan jäätävän isosti yllättämään. Aamupalahan on päivän tärkein ateria, so they say. Sitä ei siis passaa unohtaa, kiireessäkään. Usein aamulla nukutaan vähän pidempään ja sitten luonnollisestikin on kiire ja pitää multitaskata, jotta ehtii ajoissa töihin. Jotenka: Aamupalan VOI syödä myös työmatkalla.. :DDD  Sillon, kun on mattimyöhänen, niin pitää opetella toimimaan sen mukaan. 😀 (Älä kokeile kotona… :DDD)

Ja sitten, kun on JOKA aamu tarpeeksi kiireinen, niin kertyy aamukahvikuppejakin autoon kiva torni… En tiijä, pitäis ehkä joskus viedä ne autostakin pois…? 😀

Mutta normaalisti siis (JOS sattuiskin niin, että olisi aikaa syödä aamupala RAUHASSA), Krissen aamupala näyttäisi tältä:Puuroa, raejuustoa, sokeritonta hilloa, maitolasillinen sekä cashewpähkinöitä. Luksusta, sillon kun sen ehtii syömään rauhassa.. 😀

Jennan välipala (oli kiire, tai ei ) näyttää yleensä tältä:Tylsää ja yksinkertaista, mutta helppoa ja nopeaa. 🙂 Eikä tarvitse kiireisen ihmisen nähdä edes vaivaa tämän ruuan eteen. Ja tätä välipalaa ei tarvitse edes lämmittää! 😀 Ei kerkeä mennä pilalle edes asiakaspalvelutyössä (tauolta kun saatetaan joutua töihin vaikka kesken syömisen). Kaupan hyllyltä löytyy kaikki ainekset nopeasti. Oikein kiireisenä päivänä nämä ainekset saa kaupasta ostettua jopa minuutissa.. 😀 Eli täten todettakoon, että kun ihmiset sanoo, että ”en ehdi syödä terveellisesti” EI pidä paikkaansa. Se on vaan tekosyy! Ja niihin me ei enää uskota! 🙂

Viime kesänä käytiin piknikillä, ja sinnekkin löydettiin terveelliset eväät. Auringonpaisteessa oli ihana istua ja mutustella näitä eväitä:Siitä löytyy kaikki tarvittava: proteiinit rahkasta, hiilihydraatit riisikakuista ja rasvat siemenistä ja pähkinöistä. Lisänä kasviksia ja tietenkin vettä ja kahvia. (oli kuulemma niin äkästä kahvia, että pysyi seuraavat kaks viikkoa hereillä… Krisse ei kuulemma osaa keittää kahvia… :DDD)

Tässä tekstiä oikolukiessamme huomattiin, että fanitetaan näköjään aika isosti Skyr-rahkaa.. 😀 Helppo, nopea ja hyvä, eikä edes mahdottoman kallis. Ja siinä on lusikkakin mukana!   Täältä siis peukut välipalarahkalle. 🙂

Näillä eväillä jatketaan kohti seuraavia tavoitteita! 🙂

Ensimmäinen blogiteksti, jännää…. 🙂

Tää blogi-idea on pyörinyt meillä mielessä jo pitkään, mutta tänään oli lopultakin aikaa tehdä asialle oikeesti jotain. Kumpikaan ei oo aiemmin blogannut, joten olihan tämä vähän säätämistä, että saatiin onnistumaan. Mut ihan hyvältähän tää vissii alkaa näyttään. 🙂

Aateltiin tässä ihan ensin alkaa valottamaan meidän elämää ENNEN tätä blogia. Muutama kuva löyty, joita kehtaa näin julkisesti levitellä. 😀 Nää kuvat on viime kesältä, kun päätettiin alkaa treenaamaan muun muassa käsilläseisontaa ja siltakaatoja.

Joskus lapsena tuli näitä tehtyä ihan urakalla; kärrynpyörät, siltakaadot, voltit, kiepit tangolla yms meni joskus ihan kevyesti. Vaan tuli huomattua, että ei ne näin aikuisiällä enää olekkaan niin helppoja… 😀 Eli nyt siis vaan uudestaan opettelemaan. 🙂

Jennan silta

Krissen käsilläseisontanäyte

Mitä me sitten tehtiin ENNEN tätä blogia… hmm… Tutustuttiin ekan kerran töissä joskus vuonna 2013. Yhteisiä puheenaiheita löytyi heti, muun muassa leffat, Salkkarit, autot ja ruoka (kokkeja kun molemmat ammatiltamme ollaan). Leffojen myötä tutustuttiin paremmin ja sitten alkoikin se kuuluisa TAMMIKUU, Uuden elämän alku.

Fitfarmin Bikini Challenge tais olla se ensimmäinen ”dieetti”, jota alettiin yhdessä noudatamaan. Siitä intoutuneena otettiin salikortit Liikkuun ja alettiin treenaamaan yhdessä kohti parempaa elämää. Tätä kestikin varmasti hurjat 2kk, kunnes tuli se ”herkkupäivä”, joka sitten jatkui toisella herkkupäivällä, ja sitten tuli heti perään se kolmaskin, ja neljäs, ja viides….. Loppua ei näkynyt… Paitsi taas TAMMIKUUSSA 2015… Sama rumba uusiksi, tällä kertaa itsekuri pitikin… noooooo, kuukauden…. 😀 sitten tais olla huhtikuuta 2015, kun alotettiin taas uusiksi jollain Fitfarmin dieetillä. No tämäkään ei kestänyt montaa kuukautta, kun Krissellä alkoi remontti uudessa kodissa, ja päivät menikin pitkälti töiden, remontin ja nukkumisen välissä. Pikaruokaa meni paljon tämän remontin aikana ja ei paljon ehtinyt miettiä dieetti- eikä kuntosaliasioita. Myös Jennalle tuli hieman haastetta elämään koiranpennun muutettua taloon. Siinäpä se vuosi sitten vierähti.

Nooooo, tästä toivuttuamme alettiin taas oottamaan sitä Uutta vuotta ja Uuden vuoden lupauksia. Tammikuu, meidän paras ystävä.. 😀 No, eipä se taaskaan ottanut kunnolla tuulta alleen ja höpöksihän sekin meni. MUTTA! Sitten tämä pienehkö suunnanmuuttuminen huhtikuussa 2016. Jotenkin höpsähdettiin ja palkattiin meille Personal Trainer Riikka . Sen kanssa menikin viikot suhteellisen nopeaa, kerta viikkoon pidettiin yhteistreenit ja oltiinkin koko ajan valvovan silmän alla. Siltikin homma pääsi jonkun verran lipsumaan, eikä enää treenattu niin tosissaan, vaikka salilla usein käytiinkin. Tosissaan treenaaminen painottui vain lähinnä Riikan treeneihin. Ruokaohjelmastakin lipsuttiin harva se päivä…

KUNNES sitten LOKAKUUSSA (mitä??? ei tammikuussa??? :D) päätettiin vaan ottaa uusi suunta elämässä (taas…) ja vaihdettiin kuntosalia. Halusimme päästä osallistumaan ryhmäliikuntatunneille ja kokeilemaan kaikkea uutta. Vaihtoehtoina meillä oli Hukka ja Fressi. Infrapunasauna oli ratkaiseva tekijä ja päädyttiin Kuntokeskus Hukkaan. Sieltä löytyy myös esimerkiksi sulkapallo- ja tenniskentät, sekä ah-niin-ihanat voimistelurenkaat sekä -tanko. Iso osa myös meidän työkavereistakin käy Hukassa. Päätös oli selkeä ja teimmekin heti tutustumiskerralla siltä istumalta sopimukset Hukkaan.

Jennan kaveri, kutsuttakoon häntä vaikka Pirkoksi, saatiin myös houkuteltua mukaan. Krisse tekikin Pirkolle ja itselleen saliohjelmat sekä ruokaohjelmat. Jenna jatkoi PT-Riikan ohjelmilla. Tästä alkoikin se uusi, ja tällä kertaa lopullinen, terveellinen elämä. Tällä linjalla nyt ollaan ja tässä pysytään! Motivaation ylläpitämiseksi perustettiinkin tämä blogi. Muita motivaatiokeinoja etsitään ja esitellään myöhemmin blogissa. 🙂